Ilmari Mattus kuvaa Inarin polkua, historiallista kulkureittiä, jota on käytetty ainakin 1300-luvulta lähtien Varangissa ja Jäämeren rannalla asioineiden, kuten veronkantajien, kauppiaiden ja markkinakävijöiden keskuudessa. Reittiä käyttivät Inarin saamelaiset, jotka olivat velvoitettuja tarjoamaan ajoporoja veronkantajille. Myöhemmin, 1600-luvulta lähtien, kun markkinapaikat, kuten Karlebotn, perustettiin, reittiä käytettiin kalastukseen, markkinoille ja sukulointiin, sillä Inarin ja Varangin asukkailla oli tiiviit suhteet ja avioliittoja solmittiin puolin ja toisin. Alue oli Ruotsin omistuksessa, mutta Suomella oli käyttöoikeus Jäämeren rantaan. Karlebotnin markkinat lopetettiin 1890-luvulla, jolloin toiminta siirtyi Reisivuonoon, mutta reittiä käytettiin epävirallisesti 1920-luvun jälkeenkin kalastukseen, kaupankäyntiin ja sukulointiin. Esimerkiksi Per Siiri muutti Norjasta Suomeen 1910–1920-luvuilla tätä reittiä pitkin, ja hänen jälkeläisiään asuu Suomessa. Reittiä käyttivät myös muut, kuten Uula Mujon vanhemmat, jotka kulkivat Ijärveltä Varankiin.
