Tapio Ulvinen kertoo miten vanhat paloalueet voi edelleen tunnistaa maastossa. Riippuen metsäalueesta ja palon voimakkuudesta, vanhat palojäljet tunnistaa mm. noesta, taimettumisesta ja hongittumisesta. Ns. palokorojen kehittymiseen puussa menee kymmeniä vuosia.
80-luvun alkupuolella oli tilanne, jossa Inarin kunnan alueella oli 13 metsäpaloa yhtäaikaa. Niihin aikoihin Tapio kävi myös palolennoilla. Yhdellä lennolla hän ja lentäjä löysivät seitsemän uutta paloa, mistä viranomaisilla ei ollut vielä tietoa. Suurin palo löytyi Inarijoen sivujoelta Postijoelta, jossa paloi metsää noin 200 hehtaaria. Tuona kesänä oli palojen sammuttamisen kannalta hyvät olosuhteet, koska ei juurikaan tuullut ja palot pysyivät hitaasti etenenivä maapaloina.
Paloja sammutettiin monin eri keinoin, myös ilman vettä mm. tekemällä maastoesteitä. Paloalueille mentiin kävellen, lentokoneella, veneillä ja tietysti autoilla.
Ennen vanhaan kunnan alueella toimi myös palovartijoita. Palovartijan mökkejä ja torneja on ollut mm. Tsarmitunturilla, Kaamasen Palovaarassa, Kaunispäällä Saariselällä ja Litmurivaarassa. Palovaaran torni siirrettiin tutka-aseman tieltä Partakkoon. Monet tornit ja mökit on myöhemmin purettu, ja osa on luonnostaan lahonnut tai hajonnut.
80-luvun loppupuolella palovartiot jäivät pois ja alettiin suorittamaan lentotähystyksiä.
