Anneli Karppisen mielestä v. 1952 Ivalojoen tulva
oli suurin. Tiet olivat poikki Pikku-Petsamossa ja ihmiset kulkivat veneellä
asioimassa keskustassa. Karppisen isä oli lähtenyt kauppa-asioille ja
perheelle tuli hätä, kun häntä ei kuulunut kotiin. Lopulta isä palasi
illansuussa ja kertoi, että oli ollut veneellään taksimiehenä. Tulva kiehtoi
lapsia ja Anneli sai siskonsa kanssa ajatuksen lähteä veneellä Viekkalaa. Menomatka
meni mukavasti virran mukana, mutta takaisintulossa oli ongelmia. Seikkailu
päättyi kuitenkin onnellisesti.
v. 1966 Ivalojoen tulva-aikaa Karppinen muistelee äkäisimpänä. Helatorstaina lämpötila nousi nopeasti yli + 30 asteeseen ja tulva nousi yhtäkkiä. Törmäsen maamiesseuran talolla juhlimassa olleet vanhemmat joutuivat palaamaan kotiin Kallen Hillin venekyydissä, kun Pikku-Petsamon tie oli mennyt poikki. Tahkotörmässä Eino Katajamaan lehmät olivat saarroksissa ja ne jouduttiin viemään poliisiveneellä Keskisaareen turvaan. Ivalon keskusta oli veden peitossa ja talot kastuivat. Pikku-Petsamossa vesi ei noussut taloihin, vaikka ne olivatkin veden saartamia. Kuusiniemeen muodostui tulvapatoja, jotka räjäytettiin. Näin padot saatiin aukaistua, mutta ongelmat siirtyivät joen alajuoksulle Koppeloon. Viikonlopun loma Peurasuvannon uittotyömaalta venyi viikonmittaiseksi, kun tiet olivat poikki.
